50- ja 60-luku

Marimekko syntyy

-   Leninki, puku, hame, kolttu… Kolttu? Hame? Leninki… hame… kolttu… mekko… mekko… hei, MEKKO!

-   Ja hyvä tytön nimi olisi Mari…

-   Siis Marimekko!

Marimekko Oy perustettiin 1951. Laukauksena sille toimi Kalastajatorpalla 20.5. järjestetty muotinäytös, jossa esiteltiin muotitaiteilija Riitta Immosen Printex-kankaista suunnittelemia asuja. Näytös oli menestys, ja lehdistö ounasteli jotain uutta tapahtuneen.

Vasemmalla:
Vuokko Nurmesniemi, Pihlava, 1959
kangas: Hennika, 1958
Oikealla:
Vuokko Nurmesniemi, Tervakukka,  1959
kangas: Suolampi, 1958

1947 Viljo Ratia oli hankkinut omistukseensa vahakankaita valmistavan Kummos Oy:n. Konkurssin jälkeen yrityksen nimi vaihtui Printex Oy:ksi. Kankaita yhtiöön suunnitteleva Armi Ratia sanoutui irti kukkakuvioiden painamisesta ja halusi luoda jotain muuta, geometrisempaa. Suunnittelijoina toimivat lisäksi Maija Leander (sittemmin Isola) ja Elis Muona, vuoden 1951 alusta myös P.-O. Nyström, Eeva-Inkeri Tilhe ja Björn Landström. Myöhemmin Printex Oy fuusioitui Marimekko Oy:öön.

Kalastajatorpan näytöksen jälkeen Riitta Immonen oli sanoutunut irti yhtiöstä. Vuonna 1954 Kalastajatorpalla järjestettiin toinen muotinäytös, jossa oli mm. Vuokko Eskolinin suunnittelemia kankaita. Tämäkin näytös kohahdutti mediaa, ja yhtiön mekkotuotanto pääsi vauhtiin. Lisävakautta Marimekkoon toi myös pysyvien toimitilojen saaminen Vanhalta Talvitieltä.

Vasemmalla:
Annika Rimala, Ludmila, 1960
kangas:
Vuokko Nurmesniemi, Varvunraita
ja Helmipitsi, 1959
Oikella:
Annika Rimala, Lupiini,  1963
kangas: Tarha, 1963

Yleislakkokeväänä 1956 Palacen muotinäytöksessä esiteltiin Eskolinin kankaiden lisäksi myös hänen pukujaan ja menestys oli jälleen taattu. Seuraavana vuonna Eskolinin kankaat esiteltiin muotikaupunki Milanossa. Samana vuonna avattiin Marimekon ensimmäinen oma myymälä Kasarminkadulle Helsinkiin.

Marimekko Oy:n varsinainen läpimurtovuosi oli 1958. Liikevaihto kaksikymmenkertaistui aloitusvuodesta 
1951.

Kansainvälistä menestystä

Maija Isola, Tantsu, 1960

Marimekko Oy:n kansainvälinen menestys alkoi jo yhtiön läpimurtovuonna 1958. Tuolloin järjestettiin Tukholmassa myyntinäyttely. Taloudellisesta tappiosta huolimatta se tuotti hyviä suhteita ja lisäsi tulevaisuuden kannalta kullanarvoista tietoisuutta yhtiön tuotteista. Ulkomaantilauksia Marimekolle alkoi tipahdella seuraavana vuonna. Bostonissa järjestettiin Design Research –liikkeen aloitteesta suomalaisen taideteollisuuden näyttely. Siellä Marimekon tuotteet ihastuttivat yleisöä ja lehdistöä. Näin tapahtui myös Kööpenhaminassa. Milanossa järjestettiin Marimekolle erikoisnäyttely. Myös Ruotsin ja Hollannin ostot kasvoivat.

Vasemmalla: Liisa Suvanto, Sepeli, 1963
Oikella: Annika Rimala, Lillemor, 1964 
kangas: Vuokko Nurmesniemi, 1950-luku 

Vuonna 1960 vientimenestys jatkui. Asiakasmaihin liittyivät Tanska, Kanada ja Sveitsi. Maija Isolan Ornamentti-sarja myi hyvin ulkomailla, mekot menestyivät. Maailmanlaajuiseen tietoisuuteen Marimekko ylsi, kun Jacqueline Kennedy osti yhdeksän Vuokko Nurmesniemen suunnittelemaa mekkoa odotusasuikseen ja esiintyi sellainen yllään miehensä, Yhdysvaltain presidentin,  rinnalla Sports Illustrated –lehden kansikuvassa. 1961 Marimekon liike perustettiin Tukholmaan ja 1963 Bostoniin. 1965 avattiin liike San Franciscoon. Ranskalaisessa Elle-lehden kannessa julkaistiin Annika Rimalan suunnittelema Marimekko. Vieläkin suurempaan ulkomaiseen julkisuuteen päästiin vuonna 1966, kun Life julkaisi 10-sivuisen Marimekko-reportaasin. Myös Look esitteli Marimekkoa vuoden 1967 Cambridgen Suomi-näyttelyssä, josta Marimekko jälleen keräsi parhaat huomiopisteet. Kööpenhaminaan avattiin Marimekko-myymälä. 

Marimekon 20-vuotisjuhlien aikaan vuonna 1971 yhtiön myynti kattoi jo neljä maanosaa, Euroopan, Amerikan, Australian ja Afrikan.

Uusi Marimekko

Marimekko Oy:n hallitsematon ja nopea kasvu 1960-luvun lopulla johti kriisiin. Huolta aiheutti suuri varasto ja liian monet tuotettavat nimikkeet. Ensin karsittiin suurin osa vuosikausia tuotannossa olleista nimikkeistä, ja siirryttiin sesonkikohtaisiin tuotteisiin. Polar vetäytyi uuden tehtaan rakentamisesta. Marimekon rahoittajana toiminut Pohjoismainen Yhdyspankki vaati yhtiötä saneeraukseen, ja konkurssi häämötti. 

Liisa Suvanto,Villamekko,
1960-luku

Yhtiötä kammettiin myös sisältäpäin. Viljo ja Urpo Ratian vallankaappausyritys epäonnistui. Pankki asettui Armi Ratian puolelle ja veljekset saivat lähteä. Samalla päättyi Armi ja Viljo Ratian avioliitto. Tiukimpina aikoina hätiin johtokunnan jäseneksi tullut Jörn Donner takasi henkilökohtaisesti yhtiön velat.

Kova isku Armi Ratialle oli Marikylä-hankkeen hautaaminen ja sadan työntekijän irtisanominen. Vuonna 1971 saatiin aikaan sopimus, jonka mukaan Marimekko vastedes keskittyisi kannattavimpaan osaamiseensa eli painettujen kankaiden ja mekkojen suunnitteluun, valmistamiseen ja myyntiin. Tappolistalle joutuivat niin Hilkka Rahikaisen suunnittelemat astiat ja muovipeilit kuin Rita Salon korutkin.

Saneerauksen päätteeksi Armi Ratia naputteli paperille aiemmin pankille tarjoamansa yhtiön toiminnan perusajatuksen:

Marimekko on Männistön muorin Venlan, Vuohenkalman Annan, Seitsemän veljeksen ja heidän kansainvälisten serkkujensa, kaikenikäisten, - rotuisten, -väristen elämänympäristöön kehitettävän elämänrekvisiitan tuotannollista ajattelua ja tämän luova projisoiminen teollisuuteen, markkinointiin johtokunnan antamien kannattavuustavoitteiden saavuttamiseksi.

LÄHDEKIRJALLISUUTTA

Kuvioissa Marimekko. Toim. Maria Härkäpää, Sami Sykkö, Annukka Arjavirta ja Minna Kemeli-Kutvonen. WSOY, 2012.

Maija Isola. elämä, taide, marimekko. Designmuseo, 2005.

Marimekkoelämää. Väriä, raitaa ja muotoja. Toim. Marianne Aav, Harri Kivilinna ja Eeva Viljanen. Designmuseo, 2011.

Matkalla. Resan. On the Road. Fujiwo Ishimoto 25 vuotta  tekstiili- ja keramiikkataiteilijana. Marimekko, 2001.

Tanttu, Juha, Armi Ratian maailmassa, Tammi 2012.

Vuokko. Vuokko Nurmesniemi – pukuja ja kankaita. Toim. Marianne Aav ja Eeva Viljanen. Designmuseo, 2007.